Olen ollut tilanteessa, jossa jäin työttömäksi mielenterveyskuntoutujaksi, rahaa ei jäänyt ruokaan ja lastenvaatteisiin. Oli aikoja jolloin puhelin oli kiinni, koska en saanut puhelinlaskua maksettua. Sähköt ja katon pään päällä hädin tuskin säilytin.

Sain paljon kritiikkiä siitä, että minulla oli älypuhelin ja tietokone ja en näin ollen voi olla "köyhä". Hyväosaisten on vaikea ymmärtää, kun elämä potkii päähän. Elin toimeentulotuella, kävin ruokajonossa ja sain maksusitoumuksia sossusta lasten tarvikkeisiin ja diakoniasta rahaa elämiseen. Eräänä jouluna pääsi itku, kun meidät valittiin jouluapukeräyksen lahjan saajaksi.

Pahimmillaan masentuneena käytin vähäisiä ropoja päihteisiin, jäin osamaksukierteeseen koska mihinkään ei koskaan ollut varaa. Kun selvisin isommista veloista ja sain luottotietoni takaisin, jouduin parin vuoden luottokorttikierteeseen. Pääsin kokonaan veloista eroon vasta vuonna 2019 oltuani koko aikuisiän velkainen ja varaton.

Nykyään, reilut 15 vuotta myöhemmin jää ensimmäistä kertaa elämässä säästöön ja sijoituksiin rahaa. Olen edelleen mielenterveyskuntoutuja, mutta harjoittelen lähinnä yleisen ahdistuneisuushäiriön kanssa elämistä. Yritykseni on alkanut pärjäämään ja oma rahatilanteeni on parempi kuin koskaan aikaisemmin.

En silti ota tätä itsestäänselvyytenä, vaan budjetoin tarkkaan tulot ja menot ja nykyään ruoan kallistuessa on edelleen välillä tiukkaa. Se muistuttaa usein siitä, missä olin ja missä olen nyt.

Ymmärrän artikkelin Maria tosi hyvin. Ei ole helppoa. Hallituksen leikkaukset vain pahentavat ahdinkoa.

yle.fi/a/74-20130098

#Köyhyys #Vähävaraisuus #Hallitus #Elämä #Joulu #Velka #Velkaantuminen #Raha #Masennus #Mielenterveys #Ahdistus